Ensiksi täytyy todeta, että ainakin Microsoftin Kinect-esittelytilan valinta oli onnistunut. Järjestelmää esiteltiin Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa merenrantahuoneistossa Villa Katayassa, joka on aikaisemmin ollut yksityisasunto. Sittemmin se on remontoitu ja nykyään tilaa vuokrataan mm. yrityksille.

Sitten asiaan eli Kinect-liiketunnistimeen, jota on nyt promottu pitkin vuotta ja joka tällä viikolla tuli toimittajien kokeiltavaksi.

Odotukset olivat kaksijakoiset: En henkilökohtaisesti ole koskaan innostunut Nintendon Wii -konsolin liikkeentunnistuksesta, koska pidän enemmän peliohjaimista. That´s it. Wiin liikeohjaimissa ei sinällään ole mitään vikaa ja ne tarjoavat varmasti nautinnollisia pelikokemuksia monille.

Tämän takia en hihkunut riemusta päästyäni kokeilemaan Kinectia. Olin kuitenkin kiinnostunut näkemään, miten tarkasti liikkeentunnistus on onnistuttu toteuttamaan ilman ohjainkapuloita.

Joku voisi sanoa, että Kincet on paranneltu versio Wiimotesta. Varmasti sitäkin, mutta kiistaton tosiasia on se, että Kinect tuo pelimaailmaan jotain aivan uutta. Kun peliohjaimia ei enää tarvita, tekniikan on todella toimittava saumattomasti ja ilman viivettä, jotta pelaaminen olisi nautinnollista.

Tähän Kinect ei aivan pysty. Osassa peleistä, esimerkiksi Your Shape: Fitness Evolvedissa, liikkeissä on viive, joka häiritsee pelaamista. Sen sijaan Dance Central toimii loistavasti ja voisin harkita pelin hankkimista, vaikka en tanssi-intoilija olekaan.

Peliohjaimesta luopuminen on vapauttavaa, mutta muutenkin liikuntaa harrastavana en välttämättä halua kuntoilla television ääressä. Uskokaa tai älä, kuntoiluksi Kinect-pelaaminen menee nopeammin kuin luulette, vaikka kyse ei olisikaan fitness-peleistä.

Peliohjaimessa on ehdottomasti puolensa. Voin istua sohvalla, nauttia rauhassa pelimaailmasta ja kuunnella ääniä. Kinectin kanssa päähuomio keskittyy väkisinkin liikkeiden oikeaan suorittamiseen, ei niinkään pelin audiovisuaaliseen loistoon.

Toisaalta tietyissä Kinect-peleissä, varsinkin tulevissa taistelupeleissä, kaipaisi käteen jotakin, kuten leikkimiekan tai -aseen. Jaksaako aikuinen mies todella pelata tuntikausia toimintapeliä ja pidellä käsissään olematonta kivääriä? Epäilen.

Kinectin kanssa on opeteltava suhtautumaan pelaamiseen kokonaan uudella tavalla. Itse asiassa sana "pelaaminen" viittaa usein hankaliin näppäinyhdistelmiin ja peliohjaimen räpeltämiseen, jota Kinectissa ei siis ole. Huomasin itse pärjääväni peleissä paremmin, kun en miettinyt pelaavani vaan yritin liikkua kameran edessä luonnollisella tavalla.

Kinectin lanseerauspelit ovat enimmäkseen keskitason tuotoksia, joista yksittäiset nimikkeet kuten Dance Central voivat nousta pienimuotoisiksi hiteiksi. Todellista hittipotentiaalia julkaisupeleissä ei mielestäni ole. Sen sijaan tulevat pelit kuten Star Wars voivat muuttaa asetelmia. Star Wars on mielenkiintoinen Kinect-peli, koska se kertoo osaltaan, onko Kinectista tosipelaajien valinnaksi. Itse toivon, että olisi. Jos Kinect jää pelkästään bilepelien alustaksi ja lasten viihdykkeeksi, se ei tule koskaan lunastamaan sille asetettuja odotuksia.

Testisession aikana ruudun edessä hyppiviä ja pomppivia toimittajia katsellessani tuli väkisinkin mieleen, mitä kerrostalonaapurit mahtavat uudesta tekniikasta olla.