Myönnän, syyllistyin toimittajan perisyntiin. Tein jutun konsolipelin väkivaltaisuudesta ja vaikutin varmasti osaltani siihen, että joku innostui hankkimaan pelin itselleen.

Kyse on siis Call of Duty: Modern Warfare 2 -pelistä, joka rikkoo parhaillaan myyntiennätyksiä Britanniassa. Kyseinen peli on alaikäisiltä kielletty ja se sisältää graafista väkivaltaa.

Totuus on, että seksi ja väkivalta myyvät. Pelien kohdalla seksiin törmää harvoin, väkivaltaan sitäkin useammin. Välillä tuntuu siltä, että pelinkehittäjien mielikuvitus rajoittuu uusien tappovälineiden suunnitteluun ja mahdollisimman roiseihin tapoihin kuvata sodankäyntiä. Tarinan kerronta, juonen käänteet ja henkilöhahmojen syvyys jäävät pelien käsikirjoituksissa yleensä taka-alalle.

En ota kantaa aikuisten pelaamiseen, mutta ymmärrän joidenkin vanhempien huolen lasten pelaamisesta. Toimintapelit voivat olla hyvin addiktoivia ja niiden ääressä aika kuluu nopeasti. Erityisen koukuttavia ovat nettipelit, johon yhdistyy myös sosiaalinen elementti.

Peleissä on kyse ennen kaikkea viihteestä. Parhaimmillaan pelaaminen onnistuu viemään ajatukset pois arkipäiväisistä, stressaavista asioista. Tunne on kuin hyvän elokuvan jälkeen, tuntuu käyneensä hetken aikaa jossain muualla.

Se, onko väkivallan lietsominen peleissä oikea tapa myydä viihdettä, on ikuisuuskysymys myös elokuvamaailmassa. Peleissä erona on se, että pelaaja ottaa itse osaa tapahtumiin ja eläytyy niihin voimakkaammin. Siksi väkivalta pitäisi jatkossakin pitää tiukasti K18-leiman takana.